Kaksi asiaa joiden kanssa taistelen päivittäin. Välillä voitokkaasti, useammin hävinneenä. Mutta mistä ihmeestä johtuu sitten tämä oma ujous ja arkuus. Pelkää, että tulee loukatuksi? Vai pelkää, että joku tekee jotain pahaa minua kohtaan?
Näitä kysymyksiä päässä pyörii päivittäin, toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että olen voitolla kummassakin. Ja tietysti ne ihmiset jotka tuntevat minut niin tietävät, että en ehkä olekkaan ihan niin ujo ja arka mitä voin antaa ymmärtää. Kaikki uudet ihmiset ja heidän tapaamisensa jännittävät, jopa pelkkä puhelimella soitto on välillä hirveän työn ja tuskan takana. Tietysti ottaen huomioon kyllä, että työelämässä kun oli niin ei ollut puhelimen käytöllä mitään esteitä voi soitella minne huvitti. Nyt jälkikäteen taas noussut tuo Arkuus peikko. Mietin liikaa mitä toinen sanoo toisessa päässä puhelinta ja miten vastaan tähän kysymykseen. jne jne....
Sitten kun saa lopulta soitettua niin puhelu menee ihan eri tavalla miten omassa mielessä ja yleensä menee jopa paremmin. Kyllä tässä itsekin on alkanut jo hieman kyllästyä tähän omaan ujouteen ja tällä hetkellä työstää sitä todenteolla, jotta siitä pääsisi eroon. Helppoa tämä taistelu ei ole ollut, välillä joutunut jättämään joitain asioita tekemättä kun on niin PRKLeen ujo. Tai voi olla, että ei aina uskalla sanoa mitä pitäisi. Omasta veljestä ollut paljon apua tämän ujouden pois ajamiseksi, kun hän on sellainen moottoriturpa ja heittää vitsiä vähän väliä joka asiasta. Turha stressi pois ja huumorilla eteenpäin. Täytyy sanoa, että on ruennut itsekkin välillä päästelemään asioita suustaan ennen kuin edes on ajatellut koko asiaa. Tilanne komiikka on myös auttanut tässä asiassa. Hassua tässä asiassa, että ei minua silloin paljon ujous haittaa jos joudun isolle joukolle puhumaan päin vastoin, nautin kun saa kunnon yleisölle puhua.
Taistelu jatkuukoon edelleen kiivaana sisälläni, tätä sotaa en häviä, muutamia taisteluja ehkä, mutta tämän sodan minä aion voittaa.
-Kartsa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti