Hassua miten sitä haluaisi välillä vain kertoa maailmalle kuinka paljon elämää rakastaakaan. Ei pelkästään elämän tilannetta vaan ihan kaikkea ympärillään esim. syksyn tuomaa väriä puiden lehtiin, uusia ihmisiä keitä on tavannut tässä opiskelun ohella. Uutta asuntoa, uutta kuntaa missä asuu. Vapauden tunne tulee päällimäisenä mieleen. Tässä alkaa miettimään onko sitä koskaan ollutkaan näin onnellinen mitä on tällä hetkellä. Tekisi mieli halata ja suudella jokaista ohi kulkijaa ja sanoo rakastavansa elämää. No ehkä jätän kuitenkin tämän tekemättä, seuraava paikka mistä varmaan itsensä löytäisi olisi joku suljettu osasto jossain päin suomea.
On tässä itsellä vielä opeteltavaa omien tunteiden ilmaisussa, mutta koko ajan prosessi käynnissä sisälläni. Tunnen kuinka pikku hiljaa alkaa muurit murtumaan sisälläni ja ehkä saan jossain vaiheessa jotain tunteita näytettyä tärkeille ihmisille elämässäni.
Onnellisuuden tunne...niin tätä on todella vaikea alkaa kuivailemaan. Ehkä ihmiset näkevät sen silmistä, käyttäytymisestä, itsetunnosta sun muusta.
Ainakin uusista voisiko heitä jo kutsua "ystäviksi" saanut lisää vain onnellisuuden tunnetta. Elämä on nauttimista varten, tai ainakin itse olen tullut siihen tulokseen. En jaksa enää turhista asioista murehtia. Rento,huumorilla höystetty,rakkauden täyttämä elämä se on mitä ihminen tarvitsee.
Raha ei tee onnelliseksi, helpottaa ehkä elämää. Ihmissuhteet ovat ne mitkä tekevät elämästä onnellista, iloista, surullista sekä elämisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti